Palovaroittimet taloyhtiön vastuulla – hallituksen muistilista

Asuntojen palovaroittimet (arkikielessä usein palohälyttimet) eivät ole enää asukkaan vaan taloyhtiön eli rakennuksen omistajan vastuulla. Käyn tässä läpi, mitä laki vaatii, mitä se ei vaadi ja miten hallitus hoitaa asian käytännössä.

Kirjoitin tämän muistilistan erityisesti itse isännöityjen taloyhtiöiden hallituksille, mutta se sopii myös isännöitsijälle. Kävin läpi lain, asetuksen sekä sisäministeriön ja alan järjestöjen ohjeet. Lähteet ovat jutun lopussa. Teen itse Alarmi-palvelua palovaroittimien seurantaan. Kerron silti avoimesti myös sen, mitä laki ei vaadi. Juttu ei ole oikeudellinen neuvo.

Mitä laki sanoo

Palovaroittimista säädetään pelastuslain (379/2011) 17 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 436/2023. Pykälä velvoittaa rakennuksen omistajan kahteen asiaan:

• Hankinta: asunto on varustettava riittävällä määrällä palovaroittimia.
• Kunnossapito: palovaroittimet on pidettävä toimintakunnossa.

Asunto-osakeyhtiössä velvoite on yhtiöllä, ei yksittäisellä osakkaalla. Asukkaan lakisääteinen velvollisuus on ilmoittaa palovaroittimen viasta taloyhtiölle viipymättä. Omistajalla tai sen edustajalla on oikeus päästä asuntoon, kun se on välttämätöntä. Käynti sovitaan asukkaalle sopivaan aikaan kohtuullisessa ajassa, ellei asia ole kiireellinen.

Miksi vastuu siirtyi taloyhtiölle?

Sisäministeriön mukaan muutoksen tavoitteena on, että palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovelvoitteet toteutuvat aiempaa paremmin ja että sääntely selkeytyy. Ministeriö muistuttaa myös, että toimivan palovaroittimen puuttuminen on riski naapuriasunnoillekin, varsinkin kerros- ja rivitaloissa, joissa tulipalo voi levitä yhteisiin tiloihin ja muihin asuntoihin. Rakennuksen omistajalla tarkoitetaan esimerkiksi asunto-osakeyhtiötä, asumisoikeusyhteisöä ja vuokratalon omistajaa. Yksittäinen osakkeenomistaja ei ole rakennuksen omistaja.

Varoittimien määrä ja sijoitus

Määrästä ja sijoittamisesta säädetään sisäministeriön asetuksessa palovaroittimista (300/2025). Asunnon jokaisessa kerroksessa on oltava vähintään yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Varoitin kuuluu kattoon (ellei laitteen ominaisuuksista muuta johdu) ja vähintään 0,5 metrin päähän seinistä. Esimerkiksi 75 m² yksikerroksiseen asuntoon tarvitaan vähintään kaksi varoitinta ja kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon (50 m² + 40 m²) vähintään yksi kumpaankin kerrokseen. Oman talosi asunnot voit laskea palovaroitinlaskurilla.

Asukas saa pitää myös omia lisävaroittimiaan. SPEKin ohjeen mukaan taloyhtiö vastaa vain hankkimistaan varoittimista ja asukas vastaa itse hankkimistaan ja asentamistaan varoittimista. Kirjaa siksi suunnitelmaan ja asukasohjeeseen, mitkä varoittimet ovat taloyhtiön.

Kunnossapitovastuu: mitä toimintakunnossa pitäminen tarkoittaa

Laki sanoo vain, että varoittimet on pidettävä toimintakunnossa. Sisäministeriö kertoo palovaroittimia koskevissa kysymyksissä ja vastauksissa, mitä se tarkoittaa käytännössä:

• Paristojen vaihto. Ministeriön mukaan paristot on tarkoituksenmukaista vaihtaa säännöllisesti. Silloin vältetään esimerkiksi loppuvan pariston yölliset huoltohälytykset. Myös verkkovirtaan kytketyissä varoittimissa on paristo varmistamassa toimintaa.
• Uusiminen. Varoitin uusitaan, kun sen käyttöikä päättyy tai se vikaantuu. Käyttöikä on ministeriön mukaan yleensä enintään 10 vuotta. Tukesin mukaan valmistajan suosittelema uusimisajankohta on yleensä merkitty varoittimen pohjaan.
• Viat viipymättä. Kun paristo loppuu tai varoitin vikaantuu, korjaavat toimet on tehtävä viipymättä.

SPEKin mukaan kunnossapito tarkoittaa säännöllistä ja suunnitelmallista huoltoa sekä vikailmoituksiin reagoimista. Taloyhtiö voi ostaa työn huoltoyhtiöltä tai asentajalta, mutta vastuuta se ei voi ulkoistaa: sen on seurattava työn tekemistä ja puututtava, jos jotain jää tekemättä.

Sisäministeriön mukaan huolto on helpointa ennakoida, kun asunnoissa on samanlaiset ja samanikäiset varoittimet. Silloin paristot ja uusimiset voi hoitaa suunniteltuina kierroksina. Käytännön malleista kerron jutussa kuka vaihtaa palovaroittimen pariston taloyhtiössä.

Mitä laki ei sano

Tässä kohdassa liikkuu paljon väärää tietoa. Pelastuslain 17 § ja asetus 300/2025 eivät määrää:

• testausmenetelmää: laki ei sano, miten toimintakunto varmistetaan;
• testaustiheyttä: kerran kuukaudessa on sisäministeriön ohjeen esimerkki, ei lakisääteinen velvoite;
• kirjanpitoa tai raportteja: erillistä dokumentointivelvollisuutta ei ole;
• varoittimia yhteisiin tiloihin: sisäministeriön mukaan pelastuslaki ei edellytä varoittimia esimerkiksi kerrostalon yhteisiin tiloihin. Se ei myöskään edellytä varoittimien kytkemistä verkkovirtaan, liittämistä yhteen tai etäluentaa.

Taloyhtiön on silti pystyttävä osoittamaan, että velvoite hoidetaan. Ohjeet kertovat, miltä järjestelmällinen hoitaminen näyttää:

• Sisäministeriön mukaan asukkaan on hyvä testata varoitin säännöllisesti, esimerkiksi kerran kuukaudessa testinapista painamalla. Rakennuksen omistajan taas on hyvä huolehtia, että tehdyt toimenpiteet dokumentoidaan esimerkiksi rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen.
• SPEK neuvoo seuraamaan huollon ja kunnossapidon toteutumista kirjallisesti ja laatimaan ylläpitoa varten suunnitelman.
• Isännöintiliiton lakiasiantuntijan mukaan tarkastus vuosittain on riittävä. Samalla on hyvä tehdä kirjallinen suunnitelma siitä, milloin ja kenen toimesta varoittimet tarkastetaan.

Nämä ovat ohjeita, eivät lakia. Ne kertovat kuitenkin hyvin, miltä huolellinen hoitaminen näyttää. Kolme käytännön tapaa järjestää tarkastus vertailen jutussa palovaroittimien tarkastus taloyhtiössä.

Vastuunjako käytännössä

Laki jakaa roolit selvästi ja ohjeet täydentävät niitä. Käytännössä työnjako näyttää tältä:

• Taloyhtiö (hallitus tai isännöitsijä): hankkii riittävän määrän varoittimia, huolehtii asennuksesta, paristojen vaihdosta ja varoittimien uusimisesta, ohjeistaa asukkaat ja seuraa, että asia hoituu.
• Asukas: ilmoittaa viasta viipymättä. Se on asukkaan ainoa lakisääteinen palovaroitinvelvollisuus. Ohjeiden mukaan asukkaan kannattaa lisäksi testata varoitin säännöllisesti. Sisäministeriön mukaan asukas ei saa vahingoittaa rakennukseen kuuluvia varoittimia esimerkiksi maalaamalla niitä tai poistamalla paristoa.
• Huoltoyhtiö tai asentaja: taloyhtiö voi ostaa asennuksen, paristojen vaihdon tai tarkastukset palveluna. SPEKin mukaan huolto ei siirry asentajalle automaattisesti, vaan vain erillisellä sopimuksella. Sovi kirjallisesti, mitä palveluun kuuluu ja miten taloyhtiö saa tiedon tehdystä työstä.

Siirtymäaika päättyi 31.12.2025. Mitä jos yhtiö on myöhässä?

Muutoslaki 436/2023 tuli voimaan 1.1.2024. Sen mukaan rakennuksen omistajan palovaroitinvelvoite alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Siirtymäaika kesti siis vuodet 2024–2025 ja päättyi 31.12.2025. Vuoden 2026 alusta velvoite on koskenut jokaista taloyhtiötä.

Jos teillä asia on vielä kesken, aloita nyt. Tämä järjestys toimii:

1. Kartoita asunnot ja nykyiset varoittimet. Kirjaa pinta-alat kerroksittain ja se, mitä asunnoissa jo on. Laskuri kertoo vähimmäismäärän.
2. Hanki puuttuvat ja vanhentuneet varoittimet. Päätä, kuka hankkii ja asentaa. Varaa kulut talousarvioon. Vaihtoehdoista ja kilpailutuksesta kerron jutussa palovaroittimien hankinta taloyhtiöön.
3. Tee kirjallinen suunnitelma ja hyväksy se hallituksen kokouksessa. Valmis malli: palovaroittimien kunnossapitosuunnitelma.
4. Ohjeista asukkaat. Kerro, että varoittimet ovat taloyhtiön vastuulla ja miten viasta ilmoitetaan. Valmis asukastiedote on tulostettavissa.

Velvoitteen valvonta kuuluu pelastuslaitokselle. Jos puutteita löytyy, pelastusviranomainen voi antaa korjausmääräyksen, jota voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla (pelastuslaki 105 §). Paras vastaus on siis sama kuin paras käytäntö: varoittimet kuntoon ja tieto siitä, mitä on tehty ja milloin.

Valvonta: itsearviointi ja palotarkastus

Asuinrakennusten paloturvallisuuden valvonta perustuu monilla alueilla paloturvallisuuden itsearviointiin: pelastuslaitos lähettää taloyhtiölle lomakkeen ja taloyhtiö vastaa siihen. Käytännöt vaihtelevat alueittain. Jos lomaketta ei palauteta, pelastuslaitos voi tehdä palotarkastuksen, joka on useilla alueilla maksullinen. Palotarkastuksessa kohteen edustajan on esitettävä säädöksissä vaaditut suunnitelmat ja asiakirjat (pelastuslaki 80 §).

Lomakkeeseen on helpompi vastata, kun käsillä on ajantasainen varoitinrekisteri, kirjallinen suunnitelma, tieto viimeisimmistä testauksista sekä luettelo vioista ja korjauksista. Tarkista lomakkeen sisältö ja aikataulu oman pelastuslaitoksesi ohjeesta.

Hallituksen muistilista

Tee asiat tässä järjestyksessä. Ilmainen tarkastuspöytäkirja ja rekisteripohja seuraa samaa rakennetta.

1. Nimeä vastuuhenkilö. Sovi, kuka hallituksesta tai isännöinnistä pitää palovaroitinasiat koossa. Ilman nimettyä henkilöä asia jää helposti kaikkien ja ei kenenkään hoidettavaksi.
2. Kartoita huoneistot ja pinta-alat kerroksittain. Laske jokaiselle asunnolle vähimmäismäärä asetuksen 300/2025 mukaan. Kaksikerroksisissa asunnoissa laske kerrokset erikseen.
3. Selvitä nykyiset varoittimet. Kirjaa sijainti, tyyppi, virtalähde ja ikä. Merkitse erikseen asukkaiden omat lisävaroittimet, niin vastuunjako pysyy selvänä.
4. Päätä hankinnasta ja asennuksesta. Kuka hankkii puuttuvat ja vanhentuneet varoittimet, kuka asentaa ja milloin? Varaa kulut talousarvioon ja tarkista sijoitus: kattoon ja vähintään 0,5 metrin päähän seinistä.
5. Laadi kirjallinen suunnitelma. Kirjaa, kuka tarkastaa ja milloin, miten asukkaita muistutetaan ja miten paristot vaihdetaan. Hyväksy suunnitelma hallituksen kokouksessa. Valmis kunnossapitosuunnitelman malli täytetään selaimessa ja tulostetaan.
6. Ohjeista asukkaat. Kerro, että taloyhtiö vastaa varoittimista, että testaaminen kannattaa ja miten viasta ilmoitetaan. Pyydä, ettei varoitinta tai sen paristoa irroteta. Valmis asukastiedote sopii vaikka palovaroitinpäiväksi 1.12.
7. Järjestä vikailmoitusten vastaanotto. Yksi selvä osoite tai puhelinnumero ja sovittu tapa korjata viat viipymättä. Kirjaa jokainen vika ja korjaus.
8. Seuraa testauksia. Laki ei määrää tiheyttä, mutta sovi rytmi, esimerkiksi säännöllinen muistutus asukkaille ja taloyhtiön oma tarkastus kerran vuodessa. Pidä kirjaa siitä, kuka testasi, milloin ja millä tuloksella.
9. Älä anna vastaamattomien huoneistojen kadota. Osa asukkaista ei vastaa koskaan. Muistuta, jaa paperitiedote ja sovi tarvittaessa käynti asukkaalle sopivaan aikaan. Kirjaa myös nämä yritykset.
10. Suunnittele paristot ja uusiminen. Merkitse jokaiselle varoittimelle uusimisvuosi valmistajan ohjeen mukaan. Samaan aikaan hankitut varoittimet vanhenevat samaan aikaan, joten budjetoi uusiminen ajoissa.
11. Kokoa yhteenveto. Ennen yhtiökokousta tai itsearviointia kokoa lyhyt yhteenveto: montako varoitinta on, mitä testattiin, mitä vikoja korjattiin ja mitkä huoneistot ovat vielä auki.

Vuosikello: näin asia pysyy hoidossa

Kun alkukartoitus on tehty, palovaroittimet ovat lähinnä rytmikysymys. Yksi toimiva vuosikello on tällainen:

• Alkuvuosi: päivitä rekisteri, tarkista seuraavien vuosien uusimistarpeet ja varmista, että varoittimet ja paristot ovat talousarviossa.
• Ennen kevään yhtiökokousta: kokoa lyhyt yhteenveto edellisestä vuodesta. Yhtiökokous on myös hyvä hetki muistuttaa osakkaita vikojen ilmoittamisesta.
• Syksy: taloyhtiön oma tarkastuskierros tai testauskierros asukkaiden kanssa.
• Palovaroitinpäivä 1.12.: muistutus asukkaille testata varoittimet. Päivä kuuluu Paloturvallisuusviikkoon, joten aihe on silloin muutenkin esillä. Marraskuun tarkistuslista on jutussa palovaroitinpäivä taloyhtiössä.
• Koko vuoden: vikailmoitukset käsitellään heti ja jokainen korjaus kirjataan.

Riittääkö asukkaan kuittaus?

Tämä kysytään usein, koska asukas voi merkitä varoittimen testatuksi painamatta nappia.

Laki ei määrää testausmenetelmää. Käytännössä alalla on vakiintunut malli, jossa asukas testaa ja ilmoittaa vioista, kun taas taloyhtiö ohjeistaa, seuraa ja pitää kirjaa. Päivätty kirjaus muistutuksista, kuittauksista ja vikailmoituksista kertoo järjestelmällisestä hoitamisesta paljon enemmän kuin muistinvarainen tieto. Lisäksi huoneistot, joista ei kuulu mitään, nousevat esiin. Muistutukset ja käynnit voi kohdistaa niihin.

Vastuu toimintakunnosta pysyy silti taloyhtiöllä. Asukkaan kuittaus on osa taloyhtiön dokumentoitua prosessia, ei vastuun siirto asukkaalle.

Excel, paperi vai järjestelmä?

Seurantaan on käytännössä kolme tapaa. Huoltoyhtiön tai asentajan käynnit tuovat ammattilaisen asuntoon, mutta jokainen kierros maksaa ja vaatii, että asukas on paikalla tai avaimet järjestetään. Etävalvotut laitejärjestelmät näyttävät varoittimien tilan tyypillisesti ilman käyntejä, mutta vaativat laitehankinnan ja yleensä sopimuksen. Sähköinen kirjanpito ja asukasmuistutukset ovat kevyin tapa ja toimivat nykyisten varoittimien kanssa, mutta ne nojaavat asukkaiden vastauksiin ja vastaamattomien seurantaan.

Pienessä yhtiössä kirjanpidon voi hyvin hoitaa paperilla tai taulukossa. Tein siihen ilmaisen tarkastuspöytäkirjan ja Excel-pohjan, jossa on tarvelaskuri, varoitinrekisteri, testaus- ja vikaloki sekä suunnitelman pohja. Rekisteröitymistä ei tarvita.

Taulukko ei kuitenkaan muistuta ketään eikä näytä, kuka jäi vastaamatta. Siihen tein Alarmin: se muistuttaa asukkaita sähköpostilla, kokoaa kuittaukset ja vikailmoitukset ja nostaa esiin huoneistot, jotka eivät vastaa. Alarmi ei ole laite eikä se ole yhteydessä varoittimiin, joten nykyisiä varoittimia ei tarvitse vaihtaa sen takia. Kokeilu on maksuton 14 päivää.

Isännöitsijälle sopii myös isännöitsijän palovaroitinprosessi. Asukkaan testaamisesta kerron testausohjeessa.